lauantai 1. marraskuuta 2014

VICTORY

Tai ei nyt voittoa ihan ekan päivän sanamäärillä vielä saavutettu, mutta hyvässä vaiheessa ollaan näin muuten! Alkuperäinen sanatavoite tälle päivälle oli 2000, mutta työpäivä venyi about kolme tuntia odotettua pidemmäksi, joten kirjoitusaikaa jäi rajallisesti. Oon kuitenkin tyytyväinen mittarini lukemaan 1690! Totesin juuri kaverille, että ihme etten luovuttanut heti ekana päivänä. Odotukset korkealla ja sillain.

Mulla on vähän sellainen tunne, että tästä tarinasta tulee aika tarkalleen 50 000 sanaa pitkä! Oon nyt kirjoittanut lyhyen aloituksen ja kolmasosan ensimmäiseen lukuuni. Ongelmia tuli luonnollisesti heti vastaan. Mitä sitä nyt ulkomaille muuton syytä sen tarkemmin pohtimaan! Tai muita käytännön asioita sen suhteen... Huoh.

Plussan puolella ollaan joka tapauksessa! Huomenna on vapaapäivä eli yritetään se parituhatta vähintään vetäistä - mieluusti toki enemmänkin! Itsetuntohan tässä tuhoutuu kun muiden nanottajien lukuja seuraa... siis miten joku voi kirjoittaa kymppitonnin päivään? Ei ymmärrä pieni ihminen ei :(

perjantai 31. lokakuuta 2014

KOHTA SE ALKAA

JA MINÄ EN OLE VALMIS. Stressi alkaa pikkuhiljaa nosta päätään. Tänään töiden jälkeen oli huomattavasti tärkeämpää syödä, nukkua päikkärit ja katsoa jakso GoTia suunnitelemisen sijaan. Mitäpä nyt niillä suunnitelmilla tekisin... Huomenna on aamuvuoro eli tämän illan kirjoittelut saa jäädä sikseen. Töiden jälkeen sitten kirjastoon ja supervaihde päälle! On nimittäin tullut todistettua ettei kotona saa mitään aikaiseksi.

Mietityttää vähän tuo tarinan pituus. Aluksi ajattelin pystyväni helposti tunkemaan kolme "isoa" hahmoa samaan tarinaan, mutta sittemmin päädyin kirjoittamaan vain yhdestä. Nyt en ole ollenkaan varma kuinka pitkä tarinastani on muotoutumassa! Sivujuonia putkahtelee mieleeni, mutten ole varma mitä niistä haluan käyttää - vai haluanko käyttää ensimmäistäkään. Lukukohtaiset suunnittelut on tehty, nyt käyn läpi kirjan alkupuolen kohtauksia. Kuinka pitkälle mun pitäisi suunnitella, että selviän ensimmäisen viikonlopun? Sanatavoite seuraavalle kahdelle päivälle on 4500. Saa nähdä mitä käy.

Toinen arveluttava asia on kieli. Mun suomenkieleni ei vuoden englanninpuhumisen jälkeen oli kovin mallillaan. Ajatuspilkutan, muodostan sanoja englannin kautta, mokaan isot alkukirjaimet enkä osaa sanajärjestystä. Ei ole kovin kaunista katseltavaa kun yhdessä lauseessa on viisi pilkkua ja sanoja kuten epähyvä tai tehdä aikaa. En rehellisesti sanottuna edes tiedä onko tehdä aikaa suomenkieltä. Että joo... Harkitsin hetken lähteväni taikomaan tarinaa englanniksi, mutta mä en pysty kirjoittamaan yhtä värikästä kieltä vierailla kielillä enkä halua kylpeä itsekritiikissä kun tarina ei ole kielellisesti niissä sfääreissä joissa toivoisin sen olevan. Eli suomella mennään.

Kaksi ja puoli tuntia starttiin. Olisi ollut kiva osallistau kick-offiin, mutta tietysti kuukauden ainoa viikonloppuvuoro sattui huomisaamulle. Kaikkea ei voi saada. Ehkä mä sitten ensi vuonna. Jos mä olen täällä. En usko, mutta onhan niit kick-offeja ympäri maailmaa.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

HUPS

Pidinpä tuossa juuri kaksi päivää taukoa Nanoni suunnittelusta. Eilisen pystyisin vielä jotenkin pistämään töiden piikkiin (työpäivä venähti kuudesta kymmenen tunnin mittaiseksi, se on aika hyvä selitys hei!), mutta toissapäivä menee ihan puhtaasti laiskuuden piikkiin. Mitä mä taas oikein säädän? Homma ei oo alkanutkaan ja mä tarvitsen mukamas lomaa? Nyt sitä itsekuria kehiin.

Postiiviset: päädyin päätökseen kirjoittaa vain yhdest hahmosta ainakin näin alustavasti. Päähenkilö on valmis, samoin juoni näin suuremmilta osin. Jihuu!

Negatiiviset: Mitään muuta kuin päähenkilö ja juoni ei sitten olekaan valmiina. Olisihan sillä kirjalla varmaan hyvä olla muutama sivuhenkilökin? Tai sivujuoni peräti?

Poistun suunnittelemaan tekstiäni. Tai vaihtoehtoisesti tuijottamaan Game of Thronesia (joo olen jälkiherännyt).

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

LIIAN ISO TARINAKSI

Oon pyöritellyt mun tarinaa mielessä lähes vuoden päivät. Se on muuttunut noin miljonasti siinä välissä, mutta perusrakenne ja ajatus on aina ollut sama. Siinä on aina ollut kolme tai neljä henkilöä, joiden elämien välillä tarina tiiviisti pyörii. Homma on pelittänyt niin kauan, kun en ole ollut täysin varma siitä mitä haluan hahmojeni elämään sisällyttää. Nyt olen. Yhden hahmon osalta ainakin. Ja se tavallaan veti pohjan mun koko idealta.

Päädyin siis kirjoittamaan ylös juonen yhden hahmon osalta ja vaikuttaa vähän siltä, että saisin kirjoitettua tarinan jo pelkästään kyseisen hahmon elämästä. Voihan räkä. Hyvähän se tietty on, että mun hahmolla on paljon sisältöä, mutta en mä voi samaan tarinaan neljää näin sisältörikasta hahmoa kirjoittaa! Tai siis voin, mutta en mä halua tuhat sivuisia romaaneja tässä alkaa kirjoittelemaan. Tai haluan, mutta musta olis kiva jos joku mun juttuja joskus myös lukisi. Mitä mä teen?

Hahmojen laadusta en lähde karsimaan. Kaikki ovat aivan mahtavia tapauksia ja saavat sellaisena pysyä. Ainoa järkevä vaihtoehto lienee karsia hahmojen määrää. Mutta kenet mä muka tiputan pois? Joo siellä on yksi vähän epäkiinnostavampi tyyppi, mutta se luo pohjan koko tälle tarinalle! Ja joo siellä on yksi tyyppi, josta mä en henkilökohtaisesti niin paljon diggaile, mutta se luo pohjan toisen päähenkilön elämälle niin vahvasti, että en mä sitäkään voi hylätä! Tai voin, mutta sitten mun pitää keksiä joku älyhyvä ratkaisu ton toisen hahmon kohtalolle. Eikä mulle tule mieleen yhtään mitään!

Eli jos mä tiputan yhden mun pitää tiputtaa toinenkin. Joo mä pystyn perjaatteessa jakamaan hahmoni ns. kahteen ja kirjoittamaan kaksi erillistä tarinaa. Se voisi perjaatteessa olla ihan hyväkin ratkaisu kun mulla on niin paljon materiaalia. Mutta kaikki toimisi vain niin paljon paremmin samassa paketissa.

Voi räkä mitä mä nyt teen?

lauantai 25. lokakuuta 2014

NANOWRIMO 2014

Päätös tuli hetken mielijohteesta, mutta vielä ei kaduta. Viikon päästä saattaa. 

Eka virallinen NaNo. Camppailtu on viime kesänä surkealla menetyksellä, joskin silloin lavastin laiskuuteni suunnittelemattomuuden ja sitä seuranneen tarinan täydellisen lässähdyksen piikkiin. Ei käytetä samaa piikkiä toiste. Tai voi olla että käytetään, koska mullahan ei ole minkään sortin ideaa siitä mitä mun tarinassa itse asiassa tulee tapahtumaan!

Tarinan pääidea on pyörinyt mielessä jo vuoden verran, mutta hahmot ovat vaihdelleet tiiviisti enkä ole saanut kunnon otetta ideasta. Tai no, idea on usein löytynyt, mutta juonta ja muita tarinan kannalta mahdollisia osia ei. Pariin kertaan tätä on lähdetty kirjoittamaankin, mutta aina o heitetty hanskat tiskiin. Ei ole tarpeeksi hyvä. Tämä toimisi paremmin noin. Massiivisten tekijöiden jatkuvaa korjailua. Toisin sanoen tarinan kirjoittamista uudestaan ja uudestaan.

Nyt suunnittelua. Suunnittelua. SUUNNITTELUA. 

Blogin on tarkoitus toimia julkisena vähemmän sosiaalisena valitusportaalina kun kaikki menee ihan päin peetä. Menee jo. Mutta ekan kirjoituspäivän jälkeen tulee todennäköisesti menemään vielä enemmän. Mihin mä pääni taas pistin?